Janne Ahola on helsinkiläinen suunnittelija ja videotaiteilija, joka työskentelee tuotanto- ja suunnittelutoimisto Sun Effectsissä.
Ahola käyttää työssään videoprojisointia, ja viime aikoina hän on yhdistellyt työssään perinteistä maalausta, videota ja animaatiota. Hänen töitään on esitelty ympäri maailmaa, muun muassa Euroopassa, Japanissa ja Afrikassa.
Lumossa Ahola näyttäytyi ensimmäisen kerran vuonna 2021 tuomiokirkon julkisivuun heijastetulla teoksellaan Matkaaja. Tänä vuonna Ahola palaa Matkaajan tarinaan samassa tutussa ympäristössä.
Oletko pitänyt itsesi kiireisenä sen jälkeen, kun viimeksi piipahdit Oulussa Lumo-festivaaleilla?
– Työn puolesta on yleensä hieman hektisempää loppuvuodesta. Se on jotain, johon yritän kesäisin varautua, mutta joka aina syksyisin kuitenkin yllättää. Muuten elämä on aika tavallista työn ja perhe-elämän kanssa tasapainoilua, uusien ideoiden kehittelyä ja asioiden opiskelua.
Tämän vuoden teos on jatko-osa samalla paikalla olleelle Matkaajalle. Miltä tuntuu palata kaksi vuotta sitten esitetyn teoksesi maailmaan?
– Paluu samaan kohteeseen tekee prosessista jollain tapaa helpomman mutta samaan aikaan haastavan. Täytyy yrittää katsoa ympäristöä hieman toisesta näkökulmasta, jotta ei tule toistoa.
Toisaalta monesti jää ideoita kesken tai tulee karsittua jotain pois. Nyt näitä pääsee jatkamaan ja viemään pidemmälle, joten tämä on aika erikoista.
Yleensä tämän kaltaiset teokset tuppaavat olemaan aika kertaluontoisia spektaakkeleita ja tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta, kun pääsen tekemään samaan julkisivuun uuden teoksen.
Minkälaista tekniikkaa/teknologiaa käytät teoksessa?
– Teos on tehty ns. projection mapping -tekniikkaa käyttäen. Video, tai tässä tapauksessa animaatio, tuotetaan kirkon julkisivusta tekemäni kolmiulotteisen kuvan päälle, joka sittemmin kohdistetaan projektoreilla oikeaan kohtaan. Kuva ikkunasta asetellaan kirkon ikkunan päälle, ovi oven päälle yms. Digitaalinen versio kirkosta asetellaan ikäänkuin peitoksi kirkon päälle.
Miten sait alkusi videotaiteen projisoinnissa?
– Opiskelin nuorempana videoleikkausta ja editointia, jonka kautta innostuin animaatiosta ja liikkuvasta grafiikasta. Tämän kautta sitten löysin VJ -kulttuurin ja videoprojisoinnin maailman.
Ranskalaisen AntiVJ -kollektiivin teos ”SONGDO” oli ja on edelleen itselleni se merkittävin teos ns. ”talojen projisointi -skenessä”.
(VJ eli video jockey on henkilö joka soittaa ja miksaa videoita, samaan tapaan kuin DJ soittaa ja miksaa musiikkia.)
Kuinka paljon heijastuksen kohteen muoto, pinta tai koko vaikuttaa työhösi sekä taiteelliseen prosessiin?
– Suurempi koko tarkoittaa usein useampaa projektoria ja siten suurempaa resoluutiota, jolloin työmäärä kasvaa, tai jos ei kasva niin ainakin hidastuu koska animaation tuottaminen suureen resoluution on aika hidasta.
Oman kokemukseni mukaan on helpompi tuottaa sisältöä seinämään, jossa on jo entuudestaan paljon arkkitehtuurin tarjoamia yksityiskohtia. Näistä saa usein uusia ideoita, miten pintaa voisi käsitellä.
Kerro kuinka yhdistelet teoksissasi digitaalista ja perinteistä taidetta?
– Aloin muutama vuosi sitten kyllästymään mun omaan tekemiseen, osittain sen digitaalisen ilmeen vuoksi mutta enemmänkin itse prosessiin, jotka on just tätä nypläämistä ja jatkuvaa virittämistä. Jatkuvaan kuvan optimointiin ynnä muuhun. Koko hommasta jotenkin puuttui sellainen hauskuus, jonka takia olin ajautunut animaation pariin alunperin.
Tämä johti siihen, että kokeilin käyttää piirustuksia tai maalauksia, jotain konkreettista, tekstuurina digitaalisessa ympäristössä. Edelleen pitää nyplätä ja välillä se toimii hyvin ja välillä näyttää ihan hirveältä mutta ainakin tekeminen on kivempaa.
Palataan vielä tämän vuoden teokseen. Matkaajan pelonsekaiset tunteet ovat muuttuneet mielenrauhaksi, ja matka vie kohti tuntematonta hänen luopuessaan viimeisistä aineellisista muodoistaan. Minkälaisen viestin haluat kertoa Matkaajalla ja Näkymä-teoksellasi?
– Matkaaja ja Näkymä ovat molemmat kappaleiden nimiä Esa Kotilaisen Ajatuslapsi -albumilta. Ehkä pohjimmainen ajatus on, että olisi hyvä antaa vähän aikaa itselle ja omalle päälle. Unohtaa mitä muut ajattelevat ja keskittyä omiin juttuihin ja antaa mennä. Ja siihenhän tuommoinen levy sopii täydellisesti.
Kerro vielä terveiset Lumo-festivaalin kävijöille. Kiitos haastattelusta!
– Varatkaa aikaa teoksien katseluun tai kiertäkää reitti vaikka pariin otteeseen. Uskon että monet teokset tulevat antamaan jotain uutta jokaisella kerralla.
Teksti: Jaakko Koivukangas
